Olen viime aikoina usein miettinyt, milloin olen viimeksi ollut onnellinen. Muistanko edes, miltä onnellisuus tuntuu? Kyllähän minä edelleen hymyilen, nauran ja olen toisinaan oikeastikin ihan iloinen, mutta se on mielestäni eri asia kuin onnellisuus. Iloisuus on loppupeleissä varsin pinnallinen ja häilyvä olotila, mutta onnellisuus on ainakin minun mielikuvissani jotain syvempää ja levolli-sempaa. Siihen ei kuulu ahdistavaa möykkyä vatsassa, epämääräistä puristusta rinnassa tai mielen perukoilta huutelevia syyllistäviä ääniä. Onnellinen hetki olisi sellainen, jolloin olisi vain ja ainoastaan hyvä olla.
Tänään minulla olisi ihanteellinen tilaisuus olla onnellinen. Lähdemme nimittäin äitini kanssa Suomenlinnaan piknikille ja katsomaan Ryhmäteatterin Robin Hoodin sydän -näytelmää. En kuitenkaan odota liikoja, sillä eilenkin meinasin purskahtaa autossa itkuun ilman sen kummempaa syytä. Olisi vain niin mukavaa tuntea itsensä taas onnelliseksi.
Mitä onnellisuus teille merkitsee?
Onnellisuus on sitä, että ei ole suuria murheita tai ahdistuksen aiheita. Stressi ja ajoittainen tylsyys sen sijaan eivät kaada onnellisuutta. Kun on sellainen olo, että elämä on pääpiirteittäin ihan hyvää, on onnellinen.
VastaaPoistaRupesin miettimään, että onnellisuudenkin voi oikeastaan nähdä kahdelta eri kantilta. Itse mietin tekstiä kirjoittaessani lähinnä sellaisia onnellisia hetkiä elämässä, jolloin kaikki tuntuu siinä hetkessä olevan hyvin. Laajempana käsitteenä onnellisuus onkin sitten vähän eri asia, ja itse näen sen samalla tavalla kuin sinäkin. Se on sitä, että elämässä on sellainen positiivinen perusvire, joka säilyy vastoinkäymistenkin jälkeen. En minäkään siis ajattele, ettei onnellisilla ihmisillä olisi lainkaan murheita tai ahdistavia asioita elämässään! Ehkä sellainen kokonaisvaltainen onnellisuus ja perushyvä elämänvire tuntuu kuitenkin niin kaukaiselta asialta, että on helpompi kaivata sellaisia yksittäisiä, kaikista huolista vapaita onnen hetkiä.
Poista