Ei tullut häpi endiä tällä kertaa

Kolmen vuoden ja kahden päivän suhde päättyi tänään hyvän jatkon toivotuksiin, hieman väkinäisiin hymyihin ja pinoon papereita. Olimme samaa mieltä siitä, ettei tämän ihan näin pitänyt päättyä, mutta tässä vaiheessa voisi olla hyvä kokeilla jotain muuta. Kyllähän minä olin varautunut tähän, mutta silti tuntui oudolta: samaan aikaan tyhjältä ja vapaalta. Mietin kaikkia niitä asioita, joita näihin kolmeen vuoteen (ja kahteen päivään) oli mahtunut ja tulin siihen tulokseen, että paljon oli muuttunut, mutta silti liian moni asia oli pysynyt ennallaan. Missä oli vika - minussako?

Ja ei, en siis puhu mistään ihmissuhteesta vaan hoitosuhteestani HUS:n syömis-häiriöklinikkaan. Kävin siellä tänään viimeistä kertaa ja jatkossa rupean luultavasti käymään psykiatrian poliklinikalla. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Positiivista väreilyä

Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä jotenkin kauhean vaikealta. On sellainen jähmeä olo, eikä lauseista tahdo millään tulla järkeviä. Haluan kuitenkin kertoa, että jo reilun viikon ajan minulla on mennyt paremmin. Itseinhon ja syyllisyyden tunteet ovat kyllä edelleen seuranneet sinnikkäästi mukana, mutta paha olo ei ole ollut niin pakahduttavaa, että olisin itkenyt, halunnut satuttaa itseäni tai murehtinut asioita myöhään yöhön. Sen sijaan olen tavannut ystäviä, ostanut syksyksi uusia vaatteita ja viettänyt laatuaikaa äidin kanssa. Syöminenkin on tuntunut harvinaisen hyvältä ja oikealta.

Kuluneen viikon arki on koostunut pitkälti aikaisista herätyksistä ja lastenhoidosta. Vaikka olenkin ollut ajoittain melko väsynyt, säännöllinen päivärytmi ja sopiva kiireisyys ovat tehneet minulle pääasiassa hyvää. Nyt viikonloppuna olen yrittänyt parhaani mukaan rentoutua ja kerätä voimia tulevaa viikkoa varten. Olen ollut koko viikonlopun vanhempieni luona, ja eilen kävimme koko perheen voimin ravintolassa syömässä. Oli muuten hyvää ruokaa!

Minun aakkoseni

Noniin, tässä olisi nyt vihdoin tämä toinen lista, josta mainitsin edellisen postauksen lopussa. Keräsin tähän siis asioita, joista pidän, jotka kuvaavat minua tai jotka liittyvät jollain oleellisella tavalla elämääni.  Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä syömishäiriön ja masennuksen kanssa.

A

aamusauna - Kiireettömät talviaamut ovat ehdottomasti parhaita hetkiä saunomiseen.

aamu-unisuus - Olisi ihanaa olla aamuvirkku, mutta kun ei niin ei.

ainejärjestötoiminta - Toimin pienen, mutta aktiivisen ainejärjestömme edunvalvontavastaavana.

Aliaksen pelaaminen - Asia, johon en varmaan koskaan kyllästy ja jossa uskaltaisin ehkä jopa sanoa olevani aika hyvä.

B

Barcelona - Perheemme perinteinen kesälomakohde, jossa jokaisen kannattaa mielestäni käydä ainakin kerran elämässään.

bussilla matkustaminen - Tykkään istua bussissa ja katsella maisemia. Turistibussit ovat ihan parhaita!

C

Ciao! Caffén jäätelöt - Parhautta <3

D

DVD-boxit - 24, Pako, Rimakauhua ja rakkautta, Brothers & Sisters, Good Wife... Tv-sarjoja on ihana katsoa omassa tahdissa.

E

espanjan kieli - Serranon perhe ja sen myötä espanjan kieli veivät aikoinaan palan sydämestäni.

F

Facebook - Niin hyödyllinen ja kuitenkin niin tarpeeton sivusto. En edes halua tietää, kuinka monta kertaa päivässä kirjaudun Facebookiin.

G

Guessin rannekello - Ranteestani löytyy lähes aina Guessin kello, jonka sain äidiltäni 18-vuotislahjaksi.

H

herkkyys - Olen hyvin herkkä ihminen, mikä on sekä lahja että kirous.

hotelliaamiaiset - Ihanaa luksusta, joiden ansiosta päivät lähtevät reissussa hyvin käyntiin.

Hypnôse-hajuvesi - Yksi suosikkituoksuistani.

I

iloisuus - Yksi niistä luonteenpiirteistä, joista eniten pidän ihmisissä. Uskoisin myös itse olevani perusluonteeltani aika iloinen.

J

joulu - Olen ehdottomasti jouluihminen. Parasta ei ole itse jouluaatto vaan ennen sitä vallitseva tunnelma ja kutkuttava odotus.

jääkiekon MM-kisat - Kevään kohokohta! Olen käynyt kolmessa Suomen ottelussa ja joskus haluaisin matkustaa myös ulkomaille seuraamaan kisoja.

K

kirjoittaminen - Ei varmaan kovin yllättävää, että pidän kirjoittamisesta. Olen joskus jopa haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta, mutta sitä tuskin tulee koskaan tapahtumaan...

konsertit - Minun ja äitini yhteinen intohimo; viimeksi kävimme katsomassa Rihannaa ja seuraavaksi suuntaamme Bruno Marsin konserttiin Tukholmaan. Parhaiten mieleeni ovat jääneet Madonnan, James Bluntin ja Enrique Iglesiaksen konsertit.

korkokengät - Ainoa kriteeri ylioppilaskuvalleni oli, että kenkäni ovat mukana kuvassa, koska ne olivat mielestäni niin ihanat :D

L

lasten kanssa työskentely - Tykkään puuhailla lasten kanssa ja olenkin tehnyt paljon töitä lasten parissa. Myös tuleva ammattini tulee luultavasti liittymään lapsiin.

M

matkustelu - Toinen intohimo, jonka jaan äitini kanssa. Suosikkimatkakohteitani ovat Barcelonan lisäksi olleet Pariisi, Lontoo ja Dubai. Seuraavaksi haluaisin matkustaa ehkä Roomaan, sillä pidän enemmän kaupunki- kuin rantalomista.

Mikael Granlund - Ehdoton suosikkini Leijonista! Minulta löytyy Miken nimikirjoitus sekä hänen nimellään ja pelinumerollaan varustettu Suomen jääkiekkomaajoukkueen pinkki fanipaita.

musikaalit - Kulttuuria erittäin viihdyttävässä muodossa :) Paras näkemäni musikaali on Mamma Mia!

N

nelihenkinen perhe - Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi 18-vuotias pikkuveli. Vaikka asun jo omillani, vietän edelleen paljon aikaa perheeni kanssa.

O

oikeinkirjoitus - Pyrin aina olemaan mahdollisimman tarkka oikeinkirjoituksen kanssa. (Uskokaa nyt jo, että se on enää eikä enään ja aion eikä aijon!)

oma rauha - Tarvitsen tilaa ympärilleni.

P

palapelit - Palapelien parissa saa ajan todellakin kulumaan. Minulta löytyy mm. kolmiulotteinen maapallopalapeli ja omista lomakuvistamme tehty palapeli.

piknikit - Paras tapa viettää kesällä aikaa ystävien kanssa.

pinkki väri - (Melkein) kaikki näyttää paremmalta pinkkinä ;)

päiväunet - Voisin tehdä kansalaisaloitteen sen puolesta, että päiväkotien päiväunikulttuuri siirtyisi myös kouluihin ja työpaikoille.

pöllöt - Kukapa ei pitäisi suloisista pöllöistä?

Q

quorn - Helppo ja hyvä kanankorvike, jota käytän nykyään paljon ruoanlaitossa. Quorn-parsakaalipiirakka on bravuurini.

R

rakennekynnet - Pidän laitetuista kynsistä, mutta omani eivät kasva kovin hyvin ja olen laiska käyttämään kynsilakkaa, joten rakennekynnet ovat oiva ratkaisu. Jos kynsien huollattaminen olisi edullisempaa, minulla olisi rakennekynnet varmaan ympäri vuoden.

ristikot - Hyvää ajanvietettä missä ja milloin vain.

S

shoppailu - Lempiurheilulajini ;)

suklaa - Tätä tuskin tarvitsee selittää sen enempää.

Suzuki Alto - Ainoa auto, jolla suostun ajamaan, on oma Suskini.

T

Thomas Sabon korut - Tämän hetken suosikkikoruni löytyvät Thomas Sabon mallistosta.

Torey Haydenin kirjat - Koskettavia ja tositapahtumiin perustuvia kertomuksia erityislasten kanssa työskentelystä. Suosittelen lämpimästi erityisesti alasta kiinnostuneille :)

tortillat - Ruoka, joka maistuu aina - nam!

tosi-tv -ohjelmat - Huippumalli haussa, Muodin huipulle, Top Chef, Unelmien poikamies, Selviytyjät, Diili... Myönnän olevani koukussa.

tuutorointi - Syksyllä pääsen opastamaan uusia fukseja. Vähän jo jännittää...

U

unet - Unet ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia, ja jaksan aina ihmetellä, miten ne syntyvät. Omissa unissani esiintyy usein pieniä yksityiskohtia edellisten päivien tapahtumista.

V

valokuvaus - Asia, jossa haluaisin kehittyä. Sain vasta vähän aikaa sitten ensimmäisen oman kamerani, joten olen valokuvaamisessa vielä aika noviisi.

W

Woody Allenin kaupunkielokuvat - Vicky Cristina Barcelona, Midnight in Paris ja To Rome With Love kuuluvat lempielokuviini.

Y

yksiö Töölössä - Viihdyn hyvin pienessä tilaihmeessäni lähellä keskustaa.

yliopisto-opinnot - Keskeinen osa elämääni tällä hetkellä.

ystävät - Olen erittäin kiitollinen ihanista ystävistäni <3

Ä

äiti - Ehdottomasti tärkein ihminen elämässäni <3

Ö

ötökkäkammo - Ei siis mikään pieni inhotus ötököitä kohtaan vaan sellainen kammo, joka sai minut esimerkiksi vähän aikaa sitten lukittautumaan asuntoni vessaan ja soittamaan äitini naapurikaupungista häätämään sisälle lentäneen jättikimalaisen pois.


Toivottavasti tämä lista antoi vähän paremman kuvan siitä, kuka tätä blogia kirjoittelee :)

Sairauden ABC

Listasin tähän asioita, jotka liittyvät sairauteeni. Ne ovat lähes kaikki sellaisia, joiden en haluaisi lainkaan kuuluvan elämääni. Tämä aakkosluettelo saakin toimia minulle muistutuksena siitä, miksi sairaudesta kannattaa pyristellä kaikin voimin eroon.

(Jätin pois ne kirjaimet, joiden kohdalle en keksinyt mitään järkevää.)

A

ahdistus

alemmuuden tunne

anorektisen vartalon ihailu

B

BMI

C

Cipralex

D

diagnoosit

E

EKG

epätoivo

eristäytyminen

F

fysioterapia

G

grammat

H

heikotus

huimaus

häpeä

I

itkuisuus

itseinho

itsetuhoisuus

J

joustamattomuus

K

kalorit

kevyttuotteet

kielletyt ruoat

kilot

kuukautisten puuttuminen

L

laihdutus

levottomuus

lihomisen pelko

liikkuminen pelkän kulutuksen takia 

lääkärikäynnit

M

masentuneisuus

matala verenpaine

N

nälkä

O

osastojaksot

osteopenia

P

painon jatkuva tarkkailu

pakko-oireet

palelu

perfektionismi

R

rasvakammo

ravintosisällöt

ravitsemusterapia

S

salailu

syyllisyys

säännöt

T

tavoitepaino

turvaruoat

tyytymättömyys

täydennysravintojuomat

U

uniongelmat

V

vaaka

valehtelu

verikokeet

vertailu

voimattomuus

väsymys

Y

yksinäisyys

Ä

ärtyneisyys

Seuraavaksi ajattelin tehdä vastaavan listan sellaisista asioista, joista oikeasti pidän, jotka ovat minulle tärkeitä tai muulla tavalla kuvaavat sitä, millainen ihminen minä todellisuudessa olen.

4.37

Nälkä.

Yksinäinen olo.

Vaikea hengittää.

En pysty nukkumaan.

Huomenna pitää taas olla normaali ja jaksaa asioita: lukea tenttiin, mennä hoitamaan vauvaa ja käydä äidin kanssa elokuvissa.

Olen kuin äänettömästi tikittävä aikapommi. 

Milloin räjähtää?

Enemmän terapiaa ja vähemmän ravitsemusta, kiitos

Kesän alussa pidetyssä hoitokokouksessa sovimme lääkärini ja hoitajani kanssa, että pyrkisin nyt kesän aikana nostamaan painoa edes muutaman kilon. Lupasinkin tuolloin ties kuinka monetta kertaa, että ryhtyisin noudattamaan ateriasuunnitelmaani paremmin ja syömään enemmän. Lääkäri myös varasi minulle valmiiksi ravitsemusterapia-ajan nyt elokuulle, jotta voisimme ravitsemusterapeutin kanssa katsoa, miten paljon painoni olisi noussut ja pitäisikö ateriasuunnitelmaan tehdä lisäyksiä. Maanantaina astelinkin ravitsemusterapeutin vastaanotolle, mutta painonnostotavoitteet ja lupaukset paremmasta syömisestä olivat unohtuneet jo aikoja sitten.

Koska ateriasuunnitelman läpikäyminen ja hiominen tuntui sekä minusta että ravitsemusterapeutista tässä tilanteessa varsin turhalta, puhuimme lähinnä nykyisestä voinnistani ja paranemismotivaatiostani. Vaikka keskustelun sävy olikin omalta osaltani melko toivoton enkä kokenut mitään hienoja valaistumisia, ravitsemusterapeutin kanssa oli mukava jutella pitkästä aikaa. Rehellisesti sanottuna olen usein kokenut saavani enemmän irti hänen kanssaan käymistäni keskusteluista kuin tapaamisista omahoitajani kanssa.

Kun kerroin kuluneesta kesästä ja tulevasta syksystä, ravitsemusterapeutti totesi, että hänen mielestään on jännä, miten minussa on kaksi aivan erilaista puolta. Toista hän nimitti tarmokkaaksi ja toista alakuloiseksi, ja pystyin hyvin ymmärtämään, mitä hän tarkoitti. Keskustelimme myös siitä, mitä tulee tapahtumaan, jos painoni ei ole noussut seuraavaan hoitokokoukseen mennessä. Siinä tapauksessa minut luultavasti siirretään yleispsykiatrian puolelle, koska motivaationi ei katsota riittävän sh-polilla jatkamiseen. Ainakaan tällä osa-alueella tarmokas puoleni ei siis näytä olevan kovin vahvoilla.

Sinänsä on vähän hassua, että minua ollaan juuri nyt potkimassa ulos sh-polilta, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun painoni ei ole juurikaan laskenut (päivä)osastojakson jälkeen. Olen siis onnistunut noudattamaan ateriasuunnitelmaa paremmin kuin aikaisemmin. On kuitenkin totta, ettei paranemisprosessini ole varsinaisesti edistynyt: lähinnä olen vain ollut liian väsynyt hilatakseni painoani sen paremmin ylös- kuin alaspäinkään. En siis ole aktiivisesti tavoitellut laihtumista, mutten myöskään ole pyrkinyt nostamaan painoa, mikä on näkynyt siinä, että vanhempieni seurassa olen syönyt jotakuinkin ateriasuunnitelmani mukaan ja yksin ollessani taas pysytellyt kevyemmällä ja turvallisemmalla linjalla. 

Tällä hetkellä koenkin olevani aikamoisessa umpikujassa, ja syöminen tuntuu melko toissijaiselta ongelmalta masennukseen ja ahdistukseen verrattuna. Tässä mielessä yleispsykiatrian puolelle siirtyminen voisikin olla ihan hyvä asia. Kerroin tämän myös ravitsemusterapeutille, joka muistutti minua tapansa mukaan siitä, että mieliala voi parantua jo pelkän aliravitsemustilan korjaantumisen myötä. Pelkään kuitenkin pahoin, etten koskaan tule saavuttamaan normaalipainoa, jos en ensin pääse kunnolla käsittelemään mieltäni piinaavia asioita. Tässä kohtaa minun ja hoitotahon näkemykset menevät aina ristiin, ja toiveeni Kelan terapiatuen hakemisesta on jo useaan otteeseen torpattu toteamalla, että paino pitäisi ensin saada normaalilukemiin. Vasta sitten on aika hoitaa pää kuntoon. Ymmärrän kyllä, että hyvin alhaisessa painossa on järkevää keskittyä vain syömiseen ja painon nostamiseen, mutta minä olen jo kaukana alimmasta painostani. En siis oikein ymmärrä, miksi en voisi jo aloittaa asioiden työstämistä terapiassa.

Aurinko paistaa ja haluaisin kovasti olla onnellinen

Olen viime aikoina usein miettinyt, milloin olen viimeksi ollut onnellinen. Muistanko edes, miltä onnellisuus tuntuu? Kyllähän minä edelleen hymyilen, nauran ja olen toisinaan oikeastikin ihan iloinen, mutta se on mielestäni eri asia kuin onnellisuus. Iloisuus on loppupeleissä varsin pinnallinen ja häilyvä olotila, mutta onnellisuus on ainakin minun mielikuvissani jotain syvempää ja levolli-sempaa. Siihen ei kuulu ahdistavaa möykkyä vatsassa, epämääräistä puristusta rinnassa tai mielen perukoilta huutelevia syyllistäviä ääniä. Onnellinen hetki olisi sellainen, jolloin olisi vain ja ainoastaan hyvä olla.

Tänään minulla olisi ihanteellinen tilaisuus olla onnellinen. Lähdemme nimittäin äitini kanssa Suomenlinnaan piknikille ja katsomaan Ryhmäteatterin Robin Hoodin sydän -näytelmää. En kuitenkaan odota liikoja, sillä eilenkin meinasin purskahtaa autossa itkuun ilman sen kummempaa syytä. Olisi vain niin mukavaa tuntea itsensä taas onnelliseksi.

Mitä onnellisuus teille merkitsee?