lauantai 21. syyskuuta 2013

Kätketyt kyyneleet

Elämä tuntuu taas vaihteeksi raskaalta, ja pelkään todella paljon, etteivät asiat tule koskaan muuttumaan. Inhoan itseäni enkä haluaisi olla näin heikko, mutta jostain syystä en vain osaa muutakaan. Kaikki mitä teen on väärin. Kaikki mitä sanon on väärin. Kaikki mitä ajattelen on väärin. Minä olen väärin.

Tulin viettämään viikonloppua vanhempieni luo, mutta haluaisin jo nyt takaisin omaan kotiini. Stressiä ja ahdistusta on muutenkin ihan tarpeeksi, joten en millään jaksaisi kuunnella äitini työhuolia tai vanhempieni riitelyä. Haluaisin vain olla yksin, noudattaa omaa vuorokausirytmiäni ja syödä oman mieleni mukaan. Täällä ei voi edes itkeä rauhassa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tsemppilauseita

Eilen illalla laitettuani laastarin tykyttävään käsivarteeni ja tultuani taas hieman enemmän järkiini, päätin alkaa etsiä myös henkisiä laastareita. Löysinkin monia tsemppaavia viestejä, joista osan olen saanut potilastovereilta ja osan ystäviltäni vuosien varrella. Tässä muutamia pätkiä löytämistäni ihanista viesteistä:


"Mä uskon suhun Sunny, mä todellakin uskon että sä pystyt selättämään tän sairauden ja mä haluan vielä painottaa miten hoikka sä vielä olit täältä osastolta lähtiesssäsi sun ei enään pidä laihtua  - sun pitää syödä!"

"Pidä rakas huolta itsestäsi ja muista, ettet ole kellekään taakka vaan ihana ja rakastettava ihminen, josta myös muut saa tukea!"

"Mut välitän susta ja haluun, et sä paranet. Täysin. Mutta just siinä tahdissa, kuin itse kykenet, ei kenenkään painostukset mitään auta, päinvastoin."

"Sun pitää muistaa olla olematta oman onnesi ja ilosi tiellä, et ole tyhmä tai tylsää seuraa - tyhmää on ainoastaan se, ettet anna muille mahdollisuutta tutustua suhun!"

"Tsemppiä tulevaisuuteen! Pidä tavoitteesi kirkkaana mielessä, mitä OIKEASTI haluat elämältäsi, myös vaikeina hetkinä. Älä palaa vanhoihin kaavoihin ahdistuksen tullessa, ne eivät johtaneet mihinkään hyvään, sen olet varmaan kokenut, eivätkä johda edelleenkään. Olet vahva, olet tehnyt kovasti töitä ja uskon että elämällä on vielä paljon tarjottavaa sinulle terveenä!"

"Olet Sunny kulta niin valtavan kaunis, huomaavainen ja älykäs. Sussa on enemmän empatiaa ja herkkyyttä, kuin ihmisellä voi vain olla."

"Elämällä on sulle vielä paljon hyvää annettavaa ja mä en aio antaa sun unohtaa sitä, halaus<3"

"Tsemppiä Sunny! Oot tosi elämäniloinen persoona ja luot positiivista ilmapiiriä ympärillesi. Pidä kiinni näistä ominaisuuksista, äläkä anna syömishäiriön viedä niitä sulta pois."

"Sä oot, kulta, onneks niin hyvin jo kuitenkin parantunut, että tajuut onneks itekin, ettei laihdutus ratkaise mitään. Tai, mistä mä tiedän tai oon mitään sanomaan, ku en tiä näistä jutuista mitään. Mut sen mitä musta tuntuu, et mä sua tunnen, niin sussa on kyllä voimaa!"

"Paljon tsemppiä ja voimia Sunnylle! Olet ollut ihanan positiivinen (vaikka susta ei varmaan ole aina siltä tuntunutkaan) ja tsempannut muitakin vaikeina hetkinä :)"

"hyvä pupu, et pystyt kuitenki läppää heittää tosta asiasta! kelaa, joku päivä sä vielä voit niin hyvin, et sä et muuta teekään, ku heität läppää siitä -ja oot 100% läppiesi takana :) usko pois, se päivä koittaa vielä."


Lisäksi löysin lapun, jonka olen itse kirjoittanut itselleni:

"Älä anna periksi ennen kuin olet edes kokeillut toisenlaista tapaa elää ja syödä. Laihduttaminen ei tule koskaan tuomaan pitkäaikaista onnea, mutta jokin muu asia voi sen tuoda."


Kuten varmasti huomasitte, olen saanut aivan valtavasti tukea ja kannustusta tämän kamppailun keskellä. Haluaisinkin jakaa sitä eteenpäin, joten omistan tämän laulun kaikille teille lukijoille <3