Se pakollinen joulupostaus

Koska kaikki ovat varmasti jo saaneet yliannostuksen punaista ja ehkä vähän muutakin, hoidan joulukuulumisten kertomisen mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Tässä siis lyhyesti jouluni plussat ja miinukset:

PLUSSAT

• Perinteiset joulujutut (Lumiukko, sauna yms.) olivat kunnossa.
• Kuusi oli vielä koristelematta, kun saavuimme mummolaan - pääsin siis koristelemaan!
• Söin jouluruokia eli porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, seitan"kinkkua" ja lohta melko hyvällä omallatunnolla.
• Olin oikein tyytyväinen sekä saamiini että antamiini lahjoihin.
• En ollut kovin ahdistunut tai stressaantunut.
• Parasta oli taas kaikki ennen aattoa tapahtuva jouluhössötys, kuten kauppojen täyttyminen joulukoristeista, lahjojen hankkiminen, joulukalenterin luukkujen avaaminen ja joululaulujen kuunteleminen.

MIINUKSET

• Tämä oli ensimmäinen joulu ilman ukkia.
• Ei ollut lunta.
• Perheemme tiiviiseen yhdessäoloon liittyy aina jonkin verran riitelyä.
• En pystynyt syömään yhtäkään piparia, joulutorttua, suklaakonvehtia, kuivakakun palaa tai muuta jouluherkkua.
• En uskaltanut edes maistaa glögiä.

Plussan puolelle kuitenkin jäätiin!

Kai mä hengitän

Missä olisinkaan ilman musiikkia ja ystäviä..?

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

En ymmärrä, miten ihminen voi olla näin typerä. Oli kyseessä mikä tahansa asia, onnistun joka tapauksessa tekemään sen väärin. En tarkoita mitään pahaa, mutta pilaan silti asiat. Turha sanoa, että kaikki mokailevat, sillä ei kukaan tee yhtä paljon ja yhtä pahoja virheitä kuin minä. Kaikkien kannalta olisi parempi, jos minua ei olisi - ihan oikeasti.

Sekalainen päivä kaupungilla

• Piipahdin Hakasalmen huvilassa tutustumassa Rasvaletti-näyttelyyn. 50-luvun valokuvia oli mukava katsella.

• Kävin pitkästä aikaa Café Esplanadissa ja tilasin salaatin mozzarellalla ja herkkusienillä. En kuitenkaan pystynyt nauttimaan salaatistani vaan mietin koko ruokailun ajan, miten paljon olisi turvallista syödä. Mozzarellan määrä nimittäin kauhistutti minua. Myös vaalean leivän syöminen tuntui kauhean väärältä.

• Kuljeskelin ympäri Stockan Herkkua ja tutkin ruokatarvikkeiden ravintosisältöjä. Tein anoreksian mielestä fiksuja ostoksia.

Tunnen, kuinka sairaus tiukentaa otettaan, mutta olen liian voimaton taistelemaan vastaan.

Aika hengähtää

Palautin tänään viimeisen koulutyön ennen joulua, ja nyt on helpottunut olo. Selvisin syksystä, vaikka välillä oli hyvin vaikeaa. Esimerkiksi toissayö oli aivan kauhea: kirjoitin erästä raporttia reippaasti yli puolenyön, olin nälkäinen ja stressaantunut, nukahdin vihdoin hieman neljän jälkeen ja heräsin tunnin kuluttua paniikissa, koska toinen käteni oli täysin tunnoton. Sen jälkeen en enää nukku-nutkaan. Viime yönä sain onneksi kuitattua univelat nukkumalla hieman yli kymmenen tuntia.

Huomenna menen äidin kanssa elokuviin ja syömään. Illalla onkin sitten aine-järjestömme hallituskaronkka, jossa puretaan kulunutta vuotta, toivotetaan uudet hallituslaiset tervetulleiksi ja juhlistetaan vallanvaihtoa. Itse siirryn vuoden-vaihteen jälkeen hoitamaan varapuheenjohtajan tehtäviä. Alun perin lupauduin puheenjohtajaksi, mutta ymmärsin onneksi perua päätökseni ennen uuden halli-tuksen valintaa. Puheenjohtajana olisin varmasti stressannut aivan kauheasti!

Ensi viikolla on vielä tiedossa muutamia ainejärjestöjuttuja ja ainakin yhtenä päivänä töitä. Ei kuitenkaan mitään suurta. Jätin myös suosiolla yhden ison ja yhden pienemmän tentin tammikuulle, jotta pystyn valmistautumaan niihin rau-hassa. Joululomaani tulee siis kuulumaan myös jonkin verran opiskelua. Tämän viikonlopun ajattelin kuitenkin pyhittää ihan vain rentoutumiselle :)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

(Un)lucky number seven

Kävin tänään pitkästä aikaa vaa'alla, joka ei kertonut mitään yllättävää. Paino-lukeman näkeminen sai kuitenkin numerot pyörimään vinhaa vauhtia päässäni. Seitsemän kiloa normaalipainon alarajalle. Seitsemän kiloa painoon, johon ano-reksia olisi (ehkä edes hetken) tyytyväinen. Kumpikin tavoite tuntuu niin kaukai-selta, että tyydyn luultavasti nykyiseen tilanteeseen ja näytän kaikkien silmissä epäonnistujalta.

Tuleeko koko loppuelämäni olemaan tässä välitilassa elämistä..?