Minun oli tarkoitus käyttää pääsiäisloma tehokkaasti koulutöitä tehden, mutta toisin kävi. Yritin kyllä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa, mutta itkun ja ahdistuksen määrä oli niin valtava, että oli pakko luovuttaa. Olen oikeastaan jo muutaman viikon ajan lähennellyt jonkinlaista romahduspistettä ja purskahdellut itkuun niin kotona, ratikassa kuin koulussakin. Nyt se lopullinen romahdus sitten tapahtui, ja päätin eilen äidin kanssa käymieni keskustelujen jälkeen suostua lääkärin ehdotukseen sairaslomasta. Hävettää ja tunnen itseni laiskaksi (varsinkin kun tämän lukuvuoden opintopistemäärä on jäänyt ihan liian pieneksi), mutta toisaalta ymmärrän, ettei opiskelun ole tarkoitus tuntua näin raskaalta.
Pieni hengähdystauko varmasti helpottaa oloa hetkeksi, mutta se onkin sitten eri asia, miten oppisin laskemaan vaatimustasoani ja suhtautumaan opiskeluun edes vähän rennommin. Olen aina tavoitellut koulussa hyviä arvosanoja, mutta lukiossa suorituspaineista tuli todellinen ongelma. Samaan aikaan alkoi myös syömis-oireiluni, joka edelleen pahenee aina koulustressin lisääntyessä. Näin ei kuitenkaan voi jatkua, sillä ei siinä ole mitään järkeä, että olen noin kerran vuodessa sairas-lomalla ahdistuksen, masennuksen ja/tai liian alhaisen painon takia.
Onko teillä kokemusta siitä, miten suorituspaineita saisi vähennettyä?
