keskiviikko 1. tammikuuta 2014

8760 tuntia pikakelauksella

eli mitä tein ja koin vuonna 2013.

Tammikuu

  • Vuoden vaihtuessa olin uuden ystäväni ja hänen miesystävänsä luona kylässä. Söimme tortilloja ja pelasimme lautapelejä. Ystäväni kertoi olevansa raskaana.
  • Joululoman jälkeen jatkoin päiväosastolla (samoin kuin äsken mainitsemani ystävä).
  • Sain ruveta käymään muutamilla luennoilla eli pystyin jatkamaan opintojani muutenkin kuin itsenäisiä töitä tekemällä.
  • Aloitin ainejärjestömme hallituksessa.
  • Katsoin fysioterapeutin ja omahoitajani kanssa kaksi videota, jotka oli kuvattu vuonna 2010 ollessani kokovuorokautisella osastolla. Suoritin molemmissa videoissa samat liikesarjat alusvaatteisillani, mutta erona oli noin 15 kilogrammaa. Itkin omahoitajalleni, etten enää koskaan halua olla yhtä lihava kuin jälkimmäisessä videossa.
  • Katselin, kun ukkini laskettiin haudan lepoon. En itkenyt, vaikka olinkin hyvin surullinen.

Helmikuu

  • Helmikuun alussa elämässäni tapahtui suuri muutos, sillä muutin pois kotoa. Sisustin pientä, mutta erittäin ihastuttavaa vuokra-asuntoani ja odotin yksin asumista pelonsekaisella innolla.
  • Kävin katsomassa pikkuveljeni vanhojen tanssit.
  • Söin päiväosastolla erittäin ahdistuneena laskiaispullan. Hoitaja kysyi, pystyinkö olemaan ylpeä itsestäni. En pystynyt.
  • Hoitojaksoni päiväosastolla päättyi, sillä halusin jatkaa opiskelua täysipäiväisesti. Painoin melkein seitsemän kiloa enemmän kuin syksyllä, mutta yritin olla välittämättä siitä.
  • Osallistuin kolmipäiväiseen opiskelijatapahtumaan Raumalla, mikä oli aikamoinen kokemus. Viikonloppuun mahtui paljon sekä naurua että itkua. Syöminen oli hankalaa, koska en pystynyt noudattamaan osastolta tuttua ruokarytmiä.

Maaliskuu

  • Päiväosastojakson päätyttyä aloitin toista kertaa jalkautuvassa hoidossa, tällä kertaa uuden hoitajan kanssa. Harjoittelimme lähinnä lämpimän lounaan syömistä opiskelijaruokalassa.
  • Matkustin äidin kanssa Turkuun, ja kävimme katsomassa The Voice of Finlandin livelähetystä. Osallistuin samalla reissulla eräälle ainejärjestökurssille.
  • Olin elämäni ensimmäistä kertaa mukana mielenosoituksessa. Näpit irti opintotuesta!
  • Eräs mielenkiintoinen ja melko suuritöinen kouluprojekti päättyi.
  • Kävin Adam Lambertin konsertissa.

Huhtikuu

  • Huhtikuussa ei tapahtunut hirveästi mitään ihmeellistä: opiskelua, töitä, ainejärjestötoimintaa, syksyn tuutorointiin valmistautumista, jalkautuvan hoitajan tapaamisia ja ystävien kanssa oleilua.

Toukokuu

  • Vappupäivänä kävin Kaivarissa piknikillä opiskelukavereiden kanssa ja pysyttelin turvallisesti omissa salaattieväissäni.
  • Selvisin ruotsin suullisesta kokeesta, joka oli erittäin nöyryyttävä kokemus.
  • Seurasin innoissani jääkiekon MM-kisoja. Kävin katsomassa kaksi ottelua paikan päällä.
  • Ainejärjestömme vuosijuhlat vaativat paljon aikaa ja vaivaa, mutta lopputulos oli erittäin onnistunut. Hermoilin kuitenkin syömistä ja päädyin jättämään jälkiruoan kokonaan väliin.
  • Vietin kaksi päivää mökillä muiden ainejärjestömme hallituslaisten kanssa ja yllätin itseni heittämällä talviturkin. Syöminen sujui hyvin, mutta saunassa tunsin suurta inhoa kehoani kohtaan.

Kesäkuu

  • Kesäkuu alkoi kolmilla ylioppilasjuhlilla. Makeisiin tarjottaviin en koskenut, mutta maistelin erilaisia voileipäkakkuja ja suolaisia piirakoita.
  • Suoritin Avoimessa yliopistossa erään kurssin tenttiä lukuunottamatta. Olin liian paniikissa kyetäkseni menemään tenttiin, joten päätin jättää sen elokuulle.
  • Tapasin ystäviä, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan ja vierailin erään opiskelukaverin luona hänen kotiseudullaan.
  • Jalkautuva hoito loppui. Painoni oli laskenut päiväosastojakson jälkeen vain pari kiloa, mikä oli aikamoinen epäonnistuminen saavutus.
  • Olin yleisesti ottaen melko masentunut ja ahdistunut, eikä kesä oikein tuntunut miltään.

Heinäkuu

  • Heinäkuussa tein töitä eli hoidin lapsia.
  • Kävin Ruisrockissa katsomassa PMMP:tä, Kaija Koota ja Kerkko Koskinen Kollektiivia.
  • Täytin 21 vuotta, mutta en pitänyt juhlia.
  • Vietin äidin kanssa muutaman oikein mukavan päivän Tukholmassa.
  • Rupesin pitämään blogia melkein vuoden tauon jälkeen.
  • Kävin Rihannan konsertissa.
  • Söin paljon jäätelöä, joka on lempiherkkuni.

Elokuu

  • Lastenhoitotyöt jatkuivat elokuussa.
  • Kävin katsomassa Robin Hoodin sydän -musikaalin Suomenlinnassa.
  • Tapasin pitkästä aikaa lukioaikaisia ystäviä. Juttelimme kaikesta mahdollisesta ja teimme itse susheja, joista tuli oikein hyviä.
  • Kolmen vuoden hoitosuhteeni syömishäiriöpoliklinikalla päättyi, koska tilanteeni jumitti paikallaan enkä ollut tarpeeksi motivoitunut nostamaan painoa.
  • Tuutorointi alkoi elokuun lopussa, joten vietin paljon aikaa uusien fuksien kanssa.

Syyskuu

  • Opinnot alkoivat syyskuun alussa, ja tuutorointi jatkui.
  • Osallistuin melko aktiivisesti erilaisiin opiskelijatapahtumiin. Järjestämillemme fuksisitseille jätin kuitenkin menemättä, koska syöminen ahdisti.
  • Kävin Loreenin keikalla.

Lokakuu

  • Vietin lihatonta lokakuuta jättämällä punaisen lihan ja kanan pois ruokavaliostani.
  • Koulujuttuja oli melko vähän, joten ehdin tehdä töitä.
  • Kävin PMMP:n viimeisellä keikalla.
  • Hoitosuhteeni psykiatrian poliklinikalla alkoi, ja teimme lääkärin kanssa alustavia suunnitelmia tulevan hoitoni suhteen.

Marraskuu 

  • Lokakuun loputtua päätin luopua punaisesta lihasta ja kanasta lopullisesti.
  • Matkustin äidin kanssa Tukholmaan katsomaan Bruno Marsia.
  • Opintoja ja ainejärjestötoimintaa oli taas enemmän. Lisäksi sain koulusta hyviä uutisia, sillä minut hyväksyttiin vihdoin haluamaani suuntautumisvaihtoehtoon. Edellisenä syksynä valinta tyssäsi terveydelliseen tilanteeseeni ja tulevaan sairaslomaani, jota en lopulta virallisesti edes pitänyt.

Joulukuu

  • Hoidin viimeiset koulutehtävät ja ainejärjestöjutut ennen lomaa.
  • Joulukuuhun sisältyi yllättäen myös paljon jouluvalmisteluja ja -fiilistelyä.
  • Ostin vaa'an ja loin siihen hyvin nopeasti viha-rakkaussuhteen.
  • Kävin Sannin keikalla.
  • Joulua vietin perinteiseen tapaan perheen kanssa mummolassa.
  • Vuoden viimeinen päivä kului varsin rauhallisissa merkeissä: luin tenttikirjaa, valmistelin tätä postausta, kävin äidin kanssa nepalilaisessa ravintolassa syömässä ja katselin raketteja.
















Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

3 kommenttia:

  1. Hei millaista on olla päiväosastolla ja millainen on arki siellä? Mitä siellä esim syödään jne....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kokenut päiväosastolla olemisen ahdistavaksi ja turhauttavaksi, mutta samalla hyödylliseksi, sillä se on katkaissut syömishäiriökierteen edes hetkeksi. Varsinkin aluksi olen yleensä kokenut, että osastolla oleminen vain pahentaa asioita, sillä oloni on muuttunut painonnousun ja vertailun takia entistä ahdistuneemmaksi. Pikkuhiljaa ahdistus on aina kuitenkin vähentynyt ja syöminen helpottunut.

      Itse olen tosiaan ollut päiväosastolla viimeksi noin vuosi sitten eli ennen kuin HUS:n syömishäiriöklinikka muutti Ulfåsaan. Seuraavat tiedot voivat siis olla osin vanhentuneita, ja koskevat vain kyseistä päiväosastoa. Toivottavasti niistä on kuitenkin jotain apua :)

      Päiväosastolla ollaan sen nimen mukaisesti vain arkipäivisin, eli illat ja viikonloput vietetään kotona. Kokovuorokautiseen osastoon verrattuna päiväosastolla on vapaampaa, ja potilaat ovat yleensä paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tämän takia myös hoitojaksot ovat yleensä lyhyempiä (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen). Hoito keskittyy riittävän, säännöllisen ja monipuolisen syömisen harjoitteluun. Lisäksi alipainoisten potilaiden paino pyritään normalisoimaan, ja painonnostotavoite on n. puoli kiloa viikossa.

      Päivä alkaa aamupalalla, ja joinain aamuina (yleensä ma ja pe) sitä ennen on punnitus. Kymmenen aikaan on kahvihetki, jolloin on tarjolla kahvia, teetä ja keksejä. Lisäksi niiden, joilla on painonnostotavoite, täytyy tällöin juoda pieni täydennysravintojuoma. Lounas on klo 12, välipala klo 14.15 ja päivällinen klo 17. Ruokailuaika on puoli tuntia, paitsi välipalalla 15 minuuttia. Ruokailun jälkeen on aina "lepohetki", jonka aikana ei saa poistua yhteisestä oleskelutilasta. Lepohetki kestää puoli tuntia (välipalan jälkeen vartin).

      Ruoat annostellaan yleensä alusta asti itse oman ateriasuunnitelman ja malliannoksen avulla. Yleensä aloitetaan start-ruokavaliolla ja sitten siirrytään hieman suurempaan perusruokavalioon. Ateriasuunnitelman runko on siis kaikilla sama, mutta yksilöllisiä muutoksia on mahdollista tehdä ja aamupalalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista saa valita. Ruoka on ihan perusruokaa (aamulla puuroa, leipää, maito- ja hedelmätuotteita, lounaalla joku lämmin ruoka, välipalalla joku herkku, päivällisellä keitto tai laatikkoruoka + jälkkäri). Ruokajuomana on rasvaton maito tai piimä. Tarvittaessa ateriasuunnitelmaan tehdään lisäyksiä esim. täydennysravintojuomien tai pähkinöiden muodossa.

      Päiväosastolla on myös erilaista ohjelmaa, kuten keskustelu- ja fysioterapiaryhmiä, joista osa on yhteisiä kokovuorokautisen osaston potilaiden kanssa. Viikko aloitetaan kertaamalla viikonlopun tapahtumia ja asettamalla tavoitteita tulevalle viikolle. Perjantaisin sitten tarkastellaan tavoitteiden toteutumista ja suunnitellaan tulevaa viikonloppua. Kerran viikossa pidetään hoitokokous, johon osallistuu potilaan lisäksi lääkäri ja omahoitaja. Hoitokokouksessa katsotaan lähinnä painon kehitystä ja jutellaan siitä, miten hoito on ylipäätään sujunut. Omahoitajan kanssa on myös mahdollista järjestää keskusteluhetkiä esim. kerran tai kaksi viikossa ja toki hoitajille saa muutenkin aina mennä juttelemaan.

      Päiväosastolle saa ottaa mukaan omia tavaroita, kuten tietokoneen tai kirjoja. Päiväosastolla on myös vapaat ulkoilut eli potilaat saavat periaatteessa mennä ja tulla oman mielensä mukaan, mutta ruokailujen ja ryhmien yms. aikaan on tietysti oltava osastolla. Hoitajille pitää myös ilmoittaa, jos lähtee johonkin. Tarvittaessa ulkoiluja voidaan rajoittaa, jos potilaalla on esim. pahaa pakkoliikuntaa.

      Tässä oli nyt keskeisimmät asiat, mitä tuli mieleen :) Kysy ihmeessä, jos jokin jäi vielä mietityttämään! Onko sinulle ehdotettu päiväosastojaksoa? Jos on, niin suosittelen ehdottomasti menemään sinne. Vaikka osastolla oleminen ei olekaan helppoa tai mukavaa, siitä on yleensä kyllä hyötyä, jos on valmis tekemään töitä ja ennen kaikkea ottamaan apua vastaan!

      Poista
    2. Hupsis, tulipas kirjoitettua kunnon romaani :D

      Poista