Ruokaidentiteettiä etsimässä

Olen käynyt vuosien varrella läpi monenlaisia vaiheita koskien suhtautumistani ruokaan. Välillä tuo suhde on ollut hyvinkin selkeä, kun taas välillä minua on revitty moneen eri suuntaan. Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole joutunut tasapainoilemaan yhtä monimutkaisessa ruokaidentiteettien verkostossa kuin tällä hetkellä. Ainakin seuraavat identiteetit käyvät taistelua pääni sisällä:

1. Huoleton herkuttelija

Ennen sairastumistani en koskaan miettinyt syömistä sen kummemmin vaan kuuntelin nälkääni ja mielitekojani. Kauppojen leipämaistiaiset olivat mukavia yllätyksiä, ja vitsailin usein herkkujen menevän eri mahaan kuin oikean ruoan. Pystyin suhtautumaan syömiseen hyvin huolettomasti varmaan suurelta osin sen takia, että olin koko ikäni ollut alipainoinen eikä herkuttelu näkynyt painossani mitenkään. Tällä hetkellä pystyn syömään tiettyjä herkkuja (kuten jäätelöä) varsin huolettomasti, mutta esimerkiksi karkkipussin ostaminen tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta.

2. Epäterveellisten ruokien välttelijä

Syömishäiriöni lähti liikkeelle elämäntaparemontista, johon kuului herkkulakko ja kuntosalikortin hankkiminen. Sanoisin, että sairauteni alkoikin ortoreksiana, sillä aluksi välttelin kaloripommien lisäksi myös suolaa ja sokerittomia limuja. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti lisäaineiden epäterveellisyyttä.

3. Kalorien kyttääjä

Anorektinen ajatusmalli on hallinnut minua jo vuosien ajan vaihtelevalla intensi-teetillä. Tämän ajattelutavan mukaan vähempi on aina parempi ja aspartaami maailman paras keksintö. Käytän edelleen hyvin paljon light-tuotteita, vaikka en pidäkään niitä kovin terveellisinä. Tuntuu kuitenkin hyvin vaikealta valita esimer-kiksi tavallinen mehukeitto, kun vieressä on sokeroimaton vaihtoehto.

4. Kehosta huolehtija

Pyrin kiinnittämään koko ajan enemmän huomiota siihen, minkälaista ravintoa ja ravintoaineita kehoni todella tarvitsee. Pähkinät eivät ole kehoni vihollisia, vaikka niissä onkin runsaasti energiaa, eikä ruisleipää kannata vaihtaa vaaleaan höttöön, vaikka jälkimmäisessä sattuisikin olemaan viisi kaloria vähemmän.

5. Eläinten ja luonnon puolustaja

Noin vuosi sitten rupesin vähitellen siirtymään sekaruokavaliosta kohti kasvis-ruokavaliota. Syön edelleen kalaa, maitoa ja kananmunia, mutta jossain vaiheessa voisin ehkä luopua niistäkin. Syyni kasvisruoan suosimiseen ovat lähinnä eko-logisia ja eettisiä. Kasvisruokavalioon tutustuminen on auttanut minua kokeile-maan uusia ruokia ja lisäämään lämpimien aterioiden syömistä.

Mietin siis edelleen ruokaa hyvin paljon, ja syömiseen liittyvien valintojen tekeminen on usein vaikeaa. Olen kuitenkin jo sen verran terve, että uskon syömi-seni näyttävän ulkopuolisen silmin täysin normaalilta - syön säännöllisesti, ja annoskoot ovat kunnossa. Suurin haasteeni tällä hetkellä onkin saada selkiytettyä suhdettani ruokaan.