Koin tänään (tai virallisesti eilen) jotain hyvin harvinaista. Huomasin nimittäin lounaan jälkeen, että minulle tuli ruoasta ja sen sisältämästä energiasta todella hyvä olo - ei syyllisyyttä, ahdistusta tai turvonnutta oloa. Ei myöskään pelkoa siitä, että pian olisi taas nälkä. Tuntui oikeasti ihanalta saada vatsa täyteen lämmintä linssi-keittoa ja pehmeää ruisleipää valkosipulilevitteellä. Siitä tuli ihan erilainen olo kuin kylmästä salaatista, jota yleensä syön lounaaksi.
Aikaisemmin lämpimän ruoan syöminen ei ollut minulle mikään ongelma, mutta viime aikoina siitä on alkanut muodostua sellainen. Vanhempieni luona ja muuten-kin äitini seurassa pystyn kyllä edelleen syömään lämpimiä ruokia kuten ennenkin, mutta koulussa siitä on tullut aikamoinen kynnyskysymys. Myös kotona turvaudun salaatin lisäksi yhä useammin leipään, puuroon, viiliin ja hedelmiin "oikean" ruoan jäädessä yhä vähemmälle.
Harjoittelin viime keväänä lämpimän koululounaan syömistä jalkautuvan hoitajan kanssa, mutta yksin kyseisen tavan toteuttaminen on tuntunut hyvin haasta-valta. Haluaisin kuitenkin kovasti päästä eroon siitä pakonomaisesta ajatuksesta, ettei koulun ruokalassa saa syödä muuta kuin salaattia tai leipää. Suurimpana esteenä tuntuu tällä hetkellä olevan pelko siitä, mitä muut ajattelevat, jos muutan syömistottumuksiani koulussa. Tiedän, että tämä on todella typerä ajatus, mutten haluaisi "epäonnistua" muiden nähden. Jostain syystä minulla kuitenkin on hyvin voimakas tunne siitä, että koska ystäväni tietävät sairaudestani, minun täytyy myös käyttäytyä kuin syömishäiriöinen.
Onko kellään muulla ollut samanlaisia ajatuksia, ja miten olette päässeet niistä eroon (jos olette)? Omalla kohdallani tilannetta ei yhtään helpota se, että eräs hyvin hoikka ja urheilullinen opiskelijakaverini syö lähes aina salaattia. Hänkin on aikoi-naan sairastanut anoreksiaa, ja huomaan tarkkailevani hänen syömisiään vielä tarkemmin kuin muiden ja vertailevani itseäni jatkuvasti häneen.
P.S. Vielä pari päivää sitten vauvanruokadieetin aloittaminen tuntui parhaalta idealta koskaan, mutta nyt olen aika lailla luopunut ajatuksesta. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti