22

Täytin tänään 22 vuotta. Usein minua kuitenkin luullaan ikäistäni nuoremmaksi, ja välillä minun on itsekin vaikea uskoa, että olen jo yli kaksikymppinen. Syömis-häiriö ja masennus ovatkin lohkaisseet sen verran suuren osan nuoruusvuosistani, että monia asioita on jäänyt kokematta; en ole esimerkiksi koskaan seurustellut, ja juhliminen on jäänyt varsin vähälle. Suurimmaksi osaksi kahleet ovat olleet pääni sisällä, mutta myös osastojaksot ovat rajoittaneet elämääni. Toisaalta kokemukseni ovat saaneet minut ajattelemaan monia sellaisia asioita, joita yleensä ehkä mieti-tään vasta hieman vanhempana. Olen pohtinut paljon omia arvojani ja sitä, mitä oikeasti haluan elämältäni. Mikä on minulle tärkeää ja minkälainen ihminen haluan olla?

Viime vuosina olen kuitenkin aivan liian usein ajatellut tekeväni tai kokevani asioita sitten kun olen terve. Olen tuhlannut aikaa odottamalla hetkeä, jolloin olisin valmis luopumaan anoreksiasta tai jolloin masennus katoaisi taianomaisesti. Nyt olenkin päättänyt, että menetettyjen mahdolisuuksien suremisen ja tulevaisuudesta huolehtimisen sijaan opettelen oikeasti keskittymään tähän hetkeen. Niinpä aion tästä päivästä eteenpäin pysähtyä joka ilta miettimään vähintään yhden hyvän asian kuluneesta päivästä. Jatkan tätä vuoden ajan ja pyrin saamaan kasaan 365 erilaista positiivista ajatusta tai asiaa elämästäni. Kyseessä voi olla esimerkiksi uusi oivallus, kuva mukavasta hetkestä tai pelkkä yksittäinen sana - kunhan siihen sisältyy jotain hyvää kyseisestä päivästä. Aloitan asialla, jota ajattelin tänään nauttiessani syntymäpäiväni kunniaksi ihanan lounaan kotini lähellä sijaitsevassa nepalilaisessa ravintolassa:

Ruoan ei tarvitse olla vihollinen.